Sadeasu rules

18. huhtikuuta 2012

Mies on mennyt käyttämään Googlen kielenkääntöohjelmaa ja on nyt käärmeissään siitä, että hän vaikuttaa laiskalta. Perhesovun vuoksi listaan tähän nyt asioita, joissa mies on kunnostautunut tänään: Hän heräsi vauvan kanssa aamulla, ja antoi minun nukkua pidempään. Ajoi alas kylään katsomaan, löytyykö kulmakaupasta korppujauhoja, tyhjensi ja täytti astianpesukoneen, etsi lasten ja minun kanssani simpukoita, vei roskat, pesi lasten hampaat,  laittoi heidät petiin ja luki iltasadun. Mieshän on melkein pyhimys! Menen heti antamaan jalkahieronnan.

 ----

No niin, mihin jäinkään. On melko mielenkiintoista katsella sitä metamorfoosia, jonka mies on läpikäynyt tänne tultuamme. Sitä menee naimisiin cityihmisen kanssa ja yhtäkkiä huomaakin elävänsä maalaisen kanssa. Olin melkein unohtanut, että mies on kotoisin täältä ja ei välttämättä pelkää lehmiä samalla antaumuksella kuin minä.

Kun naapurin hevonen ei ollut vielä synnyttänyt, mies tarjoutui auttamaan naapuria synnytyksessä. Ja kun varsa oli syntynyt laitumelle, mies etsi synnytyksen jälkeisiä yhdessä naapurin emännän kanssa (ja myös löysi ne). Ensi viikolla hän on menossa isänsä kanssa turvesuolle tekemään turve…paakkuja? Sellaisia pötiköitä, joita poltetaan takassa.

Enää puuttuu, että meille alkaa ilmaantua kokonaisia sikoja ja kanoja, jotka mies on metsästänyt meille ruoaksi ja minun pitää meille nylkeä ja kokata. Televisio on kököttänyt nurkassa hyödyttömänä koko viikon, sillä mies ei vaivaudu seuraamaan enää edes uutisia.

Silti, en ole vaivautunut minäkään. Tänään oli valtavan tuulista ja sateista, mutta lähdin ulos ”burkhassani” siitä huolimatta. Ihan sama, mitä minulla on alla, kun laitan päälle keltaisen sadeasun joka tapauksessa. Kun ostin sadeasuja, olin vilpittömän hämmästynyt siitä, miten ne ovat kehittyneet sitten lapsuuteni. Suurimmasta osasta ei edes tiedä, että ne ovat sadeasuja. Kun nyt kuitenkin tulin Irlannin sateisimpiin kolkkiin, (Partry Mountains samassa Mayon maakunnassa on Irlannin sateisin paikka), päätin että mikään tyylikäs tihkuasu ei käy. Täällä sataa noin kolme kertaa enemmän kuin Dublinissa, ja Dublinissakin tuntuu, että siellä sataa aina. Ostin perinteisen keltaisen sadeasun, ja en ole katunut, nyt voin vapaasti hyppiä kuralätäköissä, ilman että minun täytyy miettiä mahtavatko coretex-kankaan huokoset tukkeutua mudasta ja hiekasta.