Halutaan: Talo meren rannalta

10. helmikuuta 2012
En oikein muista, mistä se idea tuli. Ehkä se on aina ollut takaraivossa. Kerran jo melkein päätimme, että muutamme Irlannin länsirannikolle mieheni vanhempien maille. Tulimme nopeasti järkiimme, kun vanhemmat suhtautuivat ideaan viileän torjuvasti. Valitsemamme paikka oli ihan tyhmä, emme ikinä saisi rakennuslupaa ja tuskin viihtyisimme keskellä ei-mitään Dublinin jälkeen. Ostimme talon Suomesta, ja pistimme idean hyllylle. Silti miehen puheissa Länsi-Irlannissa ruoho on aina vihreämpää, kuin missään muualla. Ja tottahan se tavallaan on, missään muualla en ole nähnyt yhtä paljon vihreää kuin siellä. Mutta vihreän ruohon lisäksi minä tarvitsen ympärivuorokautista lämmityssysteemiä, suihkua, jossa on hyvä vedenpaine, leikkipaikan lapsille ja lohiviettelystä lähimarketista.
Muistelen hämärästi, että kerran kyllästyneenä päätin, että mies pitäisi saada sinne hetkeksi asumaan, että asiasta ei muodostuisi ikuista Karjalaa meidän suhteeseemme. Ensin päätimme, että menemme sinne puoleksi vuodeksi. Sitten tapahtui kaikenlaista ja päätimme, että menemme sinne ehkä kolmeksi kuukaudeksi. Tai ehkä kuukaudeksi tai ei ehkä ollenkaan. Kuten kaikkien asioiden kanssa tässä perheessä, meillä ei ole olemassa mitään pitkän aikavälin suunnitelmia, vaan kaikki on projektiluontoista.
Äitini sanoi minulle vähän aikaa sitten olevansa hämmästynyt lapsiluvustamme. ”En olisi ikinä uskonut, että teet kolme lasta”, hän sanoi. Olisin voinut sanoa, että en minäkään, mutta kun tarkemmin ajattelin, ei se olisi ollut totta. En ollut koskaan kovin paljon miettinyt, kuinka monta lasta haluaisin. Ajattelin aina, että katselen ensin, miten homma sujuu yhden kanssa. Siis, jos saamme yhden. Sitten, kun piti päättää yrittäisimmekö toista, ajattelin, että jos toinen tulee, niin ehkä niitä on sitten hyvä olla kaksi. Ja nyt niitä on sitten kolme.
Joten, kun menimme helmikuussa miehen vanhempien luokse vierailulle, emme oikein vieläkään olleet päättäneet, tulisimmeko sinne maaliskuussa pidemmäksi aikaa vai emme. Pätkätöiden etuja on se, että suunnitelmia voi aina muuttaa, nopealla aikavälillä. Päätimme katsella ympärillemme ja fiilistellä.
Viikon sisällä meillä oli vuokra-asunto keskeltä ei-mitään, Atlantin reunalla. Jos olisi superhyvä näkö, voisi toisella puolella nähdä Vapauden patsaan. Talon löytäminen ei kuitenkaan ollut mikään helppo rasti, vaan se vaati pari tankillista bensaa, kaksi renkaan vaihtoa, yhden raivokohtauksen ja pari lasia (pulloa) punkkua.