Iljettävä imetys

10.huhtikuuta 2012

Toinen päivä keskellä ei-mitään, hienoa! Mitähän sitä tekisi tänään? Päätämme lähteä naapuriin katsomaan hevosia ja kanoja, joten kiskomme kaikille sadevarusteet niskaan. Naapurin tamma on synnyttämässä hetkellä millä hyvänsä ja minun tulee sitä sääli. Sanon sille nopeasti, ettei huoli, hyvin se menee. Oma synnytys on vielä liian hyvin muistissa, tunnen syvää myötätuntoa kaikkia elikoita kohtaan, joiden täytyy käydä se läpi.

Illalla käymme katsomassa miehen siskoa, jolla synnytys on vielä minuakin tuoreemmassa muistissa. Heillä on kolmeviikkoinen vauva. En osaa sanoa vauvan ulkonäöstä mitään, koska kaikki vauvat näyttävät minusta samalta. Siis erot ovat jotakin iPad 2011 ja iPad 2012 luokkaa. Ainoastaan oma vauva näyttää erilaiselta, mutta tietysti sekin on ihan vain katsojan omassa silmässä. Samanlainen kalju pallopää se on kuin muutkin.

Illalla miehen vanhemmat tulevat kyläilemään, ja imetän reippaasti olohuoneessa, vaikka tiedän, että se on anopin mielestä todella säädytöntä. Hän kääntyy poispäin ja joudumme puhumaan hänen selälleen. Irlannissa imetykseen suhtaudutaan kummallisesti. Vain pari prosenttia äideistä imettää kuuden kuukauden ikäistä lastaan ja parin viikon ikäisiäkin lapsia imettää vain vähän päälle parikymmentä prosenttia. Luvut ovat Euroopan alhaisimpia, eikä Irlannissa ole totuttu julki-imetykseen. Tai edes salaimetykseen. Anopin mielestä olen tehnyt suurteon, kun olen jaksanut imettää vauvaani kuusi kuukautta.

Vaikka imetän itse, en ole mikään imetysnatsi, enkä voisi kuvitellakaan imettäväni ihmistä, joka osaa jo puhua. Ja varsin normaaleita ja reippaita näyttää irlantilaislapsistakin tulleen, vaikka heitä ei juuri imetetä. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että yleisesti ottaen korvikeruokitut vauvat nukkuvat paremmin kuin rintaruokitut. Miehen sisarusten lapset ovat kaikki nukkuneet täysiä yöunia jo parikuukautisina. Minä voin yhä vain unelmoida häiriöttömistä yöunista.

Silti, imetyksen vähyys ihmetyttää. Kysyin kerran asiaa irlantilaisnaisilta, ja näyttää siltä, että syitä on monia. Eräs vanhempi nainen kertoi minulle, että syynä saattaa olla asenne menneisyydestä. Ennen kuulemma vain köyhät imettivät ja rikkailla oli varaa ostaa korviketta. Toinen juhlimisesta pitävä tyttö kertoi minulle, että ei viitsi imettää, koska silloin pitäisi miettiä omaa alkoholinkäyttöä ja syömisiä. Kolmas taas suunnitteli palaavansa töihin, kun lapsi on muutaman kuukauden ikäinen. Sitten on syitä, joita naiset eivät mielellään sano ääneen, etteivät kuulosta itsekkäiltä. Monet pelkäävät rintojen rupsahtavan ja miehen suhtautuvat heihin eri lailla kuin ennen. Ja tissien esiin ottaminen yleisillä paikoilla on monille kauhistus alastomuutta peittelevässä maassa.

Ehkä imetyksen vähyyteen ovat osasyyllisiä, ironista kyllä, myös imetystukisivut. Niissä kerrotaan usein laveasti, mitä pitää välttää ja varoa, kun imettää tai mitä ei saa syödä, juoda tai tehdä. Ne saavat imetyksen kuulostamaan kamalan vaikealta. Kutsuin juuri miehen siskon meille syömän ja kysyin ohimennen, onko jotakin, mitä hän ei nyt imettäessään syö. Hän listasi kummallisia asioita, kuten parsakaalin ja sipulin. Kysyin, onko vauvalla ollut ilmavaivoja, mutta ei. Hänelle oli vain sanottu, että niitä ei pitäisi syödä. Ja viinilasillistakaan hän ei uskalla ottaa, ettei se mene suoraan vauvaan. Ei auta, vaikka kerron, että Hesarissa lääkäri juuri vastasi saunakaljakysymykseen, että siitä ei ole haittaa. Alkoholi ei pakkaudu rintoihin, vaan jakaantuu tasaisesti koko vartaloon, ja lapseen tuleva määrä parista kaljasta on niin pieni, ettei sitä voi mitata.

Vaikka imetystukisivujen tarkoitus on hyvä, voi liika info joskus kääntyä itse asiaa vastaan. Kohta Suomessakaan kukaan ei enää uskalla imettää, kun ei voi olla varma, onko käyttänyt ihorasvaa, jossa saattaa olla parabeenejä.