5. huhtikuuta 2012
Maanrakennusfirma saapuu vihdoin armollisesti paikalle vaadekirjeen saatuaan, ja minä en tietysti ole kotona, koska hehän eivät ikinä soita ennakkoon. Paikalla on aviomies, joka ymmärtää maanrakentajan puheesta sanat, vittu, perkele ja saatana. Mies soittaa minulle ja pyytää puhumaan tyypin kanssa, joka käy pikkuisen ylikierroksilla.
Puhelun jälkeen totean, että tarvitsen ammattiapua, soitan isälle. Vaikka isällä on aina ”minuuttiaikataulu”, hän lupaa ottaa asian hoitaakseen, sillä aikaa, kun olemme Irlannissa. Huh, ehkä tästä vielä päästään lähtemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti