7.huhtikuuta 2012
Lähtö Suomesta sujuu meille tyypilliseen tyyliin. Paiskaan ovet kiinni, juoksen taksiin ja sanon, että ei ainakaan tarvitse jarrutella. Taksikuski kysyy, miten kauan lennonlähtöön on aikaa, vastaan tunti. Heilutan jalkaani hermostuneena koko taksimatkan ja lasken minuutteja. Sovimme, että minä otan lapset ja juoksen tiskille ja mies tulee matkatavaroiden kanssa perässä. Kuulen, kuinka virkailija sanoo tiskillä, että neljä puuttuu enää. Olen tiskillä kuusi minuuttia ennen kuin se sulkeutuu.
Lentokoneessa lapset ottavat kengät pois, kiinnittävät vyöt ja ottavat menut esille, ennen kuin olen saanut edes oman takkini pois. Saattaa olla, että he ovat lentäneet liikaa ikäänsä nähden. Toisaalta, hyvä puoli siinä on, että he ottavat rennosti. Äärimmäisen harvoin kumpikaan vanhemmista lapsista kiukkuaa lennolla. Pienin sen sijaan ei ole vielä oppinut tavoille ja on arvaamaton. Nyt lento sujuu kuitenkin hyvin ja olemme Dublinin kodissamme neljässä tunnissa. Arvomme hetken, pitäisikö lähteä suoraan ajamaan Louisburghiin, mutta päätämme yöpyä Dublinissa. Huomenna sitten.
 |
| Äkkiä nyt, lento lähtee! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti