15. helmikuuta 2012
Viimeisen asunnonetsimispäivän suhaamme maanisesti pitkin Irlannin länsirannikkoa. Talo, joka vaikuttaa hienolta netissä, osoittautuu kamalaksi. Se näyttää spider’s nestiltä eli paikalta, jossa hämähäkkejä luuraa joka nurkassa. Ja uusittu sisustus on varmaan ollut uusi joskus 70-luvulla. Emmekä ole kovin vaikuttuneita siitä, että viereisellä tontilla möyrii kauhakuormaaja. Päätellen parinkymmenen metrin kuopasta, se ei ole tekemässä mitään päivän duunia.
Olemme juuri lähdössä takaisin Dubliniin, kun huomaamme, että kaksi rengasta pullistelee oudosti. Ei muuta kuin minä ravintolaan lasten kanssa ja mies varikolle. Yhden kaatuneen maidon, raivareiden ja imetyssession jälkeen auto on kunnossa ja me jälleen aseteltuna sinne.
Seuraavana päivänä Aiofe lähettää meille kuvia ystävänsä talosta. Talo itsessään on ihan ok, mutta meri näkyy sinne ainoastaan kaukoputkella, jos silläkään. Eikä lähellä ole pubia, kauppaa, rantaa tai mitään muutakaan. Se on keskellä alavaa peltoa, mikä ei kyllä ole ollenkaan sitä, mitä haemme. Pidämme ajatuksemme kuitenkin omana tietonamme, sillä voihan se olla, ettei kukaan halua vuokrata meille mitään vain kolmeksi kuukaudeksi, mikä tällä hetkellä on ajatuksemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti