Uusi koti

8.huhtikuuta 2012

Ajomatka Louisburghiin sujuu sateessa, mutta mitä väliä, täältä tullaan uusi koti! Kun automme kaartaa pois isolta tieltä pienelle yhden ajettavalle tielle, meitä alkaa jännittää. Oikealla puolella kohoaa mäki, joka on täynnä keltaisia kukkia ja siellä täällä laitumilla näkyy lampaita ja lehmiä. Vasemmalla pilkistää meri.

Talo löytyy yllättävän helposti ja se näyttää ihan samalta kuin kuvissa. Kaarramme pihaan ja ryhdymme lasten kanssa kuikkimaan ikkunoista sisään. Talon vieressä laiduntaa hevosia, ja lapset haluavat heti mennä katsomaan niitä lähempää.

Vuokranantaja tulee paikalle ja antaa meille avaimet ja pääsemme ensimmäistä kertaa sisälle taloon. Ensimmäinen plussa tulee heti eteisessä, talossa on lämmin. Kun vuokranantaja menee, juoksemme lasten kanssa ala- ja yläkerran väliä ja yritämme päättää, missä talon viidestä makuuhuoneesta nukumme. Olisi tietysti järkevää, että kaikki nukkuisivat ylhäällä, mutta minä haluan alakerran vessallisen huoneen, jossa on molemmilla puolilla patio-ovet. Toisen puolen patio-ovista näkyy meri ja kaukaisuudessa Clare Island ja Achill Island. Miehen mielestä lasten on parempi nukkua ylhäällä, jotta he saavat unirauhan. Asiasta tulee kiukuttelua ja sovimme, että lapset kokeilevat yläkertaa ja seuraavana päivänä he voivat vaihtaa alas, jos yläkerta ei tunnu kivalta.

Talo on suuri, valoisa ja siinä on vessoja niin monta, että voimme kaikki olla yhtä aikaa eri vessassa. Voi olla melko nihkeää palata yhden vessan käytäntöön tämän jälkeen. Kun purkaamme tavaroita, huomaamme yhden miinuksen. Talossa ei ole juurikaan säilytystilaa. Päätämme jättää purkamisen huomiseen ja lähteä kauppaan. Se onkin operaatio sinänsä, sillä lähin suurempi kauppa on 20 kilometrin päässä.

Näkymä olohuoneemme ikkunasta