30.6.2012
Kolme kuukautta on nyt ohi. Se on nyt loppu, slut, finito, ja me pakkaamme kamamme ja lennämme Suomeen.
Viimeinen viikko oli pelkkää juoksua. Pakkasin osan tavaroista muovilaatikoihin, ja toivon niiden jonain päivänä löytävän tiensä Suomeen. Osan tavaroista lahjoitimme tutuille ja sukulaisille ja tärkeimmät tungimme matkalaukkuihin. Sitten purkasin matkalaukut, sillä ne eivät menneet kiinni, ja aloitin homman uudelleen.
Naapurit kutsuivat meidät läksiäisillalliselle ja ylipäätään tuntui, että koko viikko oli pelkkiä pitkiä jäähyväisiä. Viimeinen kerta rannalla, viimeinen kerta, kun näen hevoset laitumella, viimeinen kerta kun näen auringon laskevan Clare Islandin taakse. Viimeinen kerta, kun farmarin koira tulee nuolemaan kättäni. Ja mikä hulluinta, viimeisinä viikkoina olin vihdoin onnistunut hankkimaan itselleni irlantilaisen kaverin, siis naispuolisen sellaisen.
Tuntui, että monta asiaa jäi kesken, mutta niin kai se aina on. Ja jollain tasolla olen tottunut jatkuviin lähtöihin, sillä viimeiset kuusi vuotta olemme reissanneet Irlannin ja Suomen väliä. Toisaalta olen hirveän kyllästynyt jatkuvaan välitilassa olemiseen. Olisi vihdoin mukava asettua jonnekin ja tehdä vuosittainen reissu Kanarialle.
Mutta saavutimmeko sen, mitä lähdimme hakemaan? Mehän lähdimme Länsi-Irlantiin siksi, että lapset tutustuisivat paremmin serkkuihinsa ja isovanhempiinsa. Ja että näkisimme, miltä tuntuu asua siellä, missä ruoho on vihreämpää. Ainakin miehen mielestä.
Ruoho on miehen mielestä yhä vihreämpää Irlannissa. Hän muuttaisi sinne heti, jos minä sanoisin kyllä. Lapset tutustuivat paremmin serkkuihinsa ja tyttäremme itki lohduttomasti, kun lähdimme Grandman ja Grandpan luota. Minä opin keittämään teetä kaikille, joiden jalka astui oven sisäpuolelle, enkä suututtanut ketään, joten reissun voi sanoa olevan menestys. Se antoi meille juuri sen, mitä siltä odotimmekin.
Rakastuimme kaikki Länsi-Irlannin luontoon, ja kun voitamme lotossa, ostamme heti loma-asunnon sieltä.
Kiitos kaikille mukanani kulkeneille, ehkä jonakin päivänä jatkan tätä blogia tai jotakin toista blogia. Asiaa täytyy miettiä. Toivotan kaikille ihanaa kesää ja kiitän vielä kerran, että olette jaksaneet lukea horinoitani. XXX
 |
| Byebye beach, byebye everybody. |
Oi voi! Täällä olisi seuraavat vuokralaiset ehdolla taloon, jos vain... Tämä oli hyvä blogi, vaikka lyhyt sellainen. Minä ja Señor opiskelemme Irlantia jatkossakin. Kiitos! Hyvää kesää! Hyttysiä perkele!
VastaaPoistaKiitos kun pidit blogia, tämä oli ihana blogi. Turvallista paluumatkaa :)
VastaaPoistaTörmäsin blogiisi tänään ja luin sen siltä seisomalta! Jösses, että sulla on hauska tapa kirjoittaa. Kiitos siis siitä ja Irkku matkakuumeen nostattamisesta, kun vien numero kakkosen neljän katraastani tutustumaan yli viikoksi irlantiin (tai oikeemmin dubliniin ja lähiauleisiin) ja samalla ystäväni, joka asuu irlannissa, saa leikkiä turistia kanssamme. Viimeksi kun kävin ilman lapsia, temme kaikkea muuta kuin katsoimme nähtävyyksiä ;)
VastaaPoistaLöysin tämän googlatessani "sadeasu" ja tykästyin heti! Harmi, että loopetit: tyylisi kirjoittaa on mainio. Toivon, että Suomen-päässäkin riittää tarinaa kerrottavaksi... :)
VastaaPoista