Perskarvoja ja rotanmyrkkyä

3.5.2013

Here we are again! Tervetuloa kaikki kolme lukijaani seuraamaan jatkoblogiani täältä Irlannista. Täällä siis ollaan Atlantin rannalla samassa paikassa kuin viime keväänä, mutta eri talossa. Atlantti näyttää meille heti ensimmäisenä yönä kenen pillin mukaan täällä mennään, tukka on takana ja olen sisällä talossa.

Suomen energiaviranomaiset kuolisivat suorilta jaloilta, jos tulisivat tähän taloon. Tässä siis on homeongelman ratkaisu! Eihän talossa, jossa ilmanvaihto toimii tällä tavalla voi mikään home tarttua keuhkoihin tai minnekään muuallekaan.

Hyvin toimivaa ilmanvaihtoa lukuun ottamatta talo on kaunis ja ehkä kotoisampi kuin viime vuoden talo. Tilaa on yhtä paljon, ensimmäisen viikon nukumme alhaalla, ja toisella viikolla päätämme siirtyä nukkumaan yläkertaan (lämpö nousee näes sinne).

Talo on huonosti siivottu ja päätän siivota yläkerran ennen kuin siirrymme sinne. Kun vedän lasten makuuhuoneen laatikon auki, on sen pohjalla jotakin mustaa. Se näyttää epäilyttävästi karvoille. Tarkemmin sanottuna persekarvoille tai muille genitaalialueen ylijäämäkarvoille. En keksi yhtään tilannetta, missä minulle olisi tullut tarve säilyttää karvojani laatikossa. Onko kyseessä kenties teini, joka haluaa säilyttää ensimmäiset karvansa muistona? Tai teini, jonka mielestä karvojen jättäminen on hillittömän hauska pila? Vai ajatteliko henkilö, että yllättävän kuolemantapauksen sattuessa, olisi hyvä, jos hänen dna:taan olisi jossakin?  Vai oliko henkilöllä syöpä, ja hän halusi säilyttää muiston karvoistaan, kun syöpähoito vei muut? Vai lähettikö kenties huoneessa asuneen rakastaja hänelle muiston itsestään?

Hyvä ex-asukas, olen pahoillani, jos karvoilla oli sinulle jokin syvä merkitys. En katsonut asialliseksi säilyttää niitä lasteni makuuhuoneessa, joten kippasin ne roskikseen. Jäänteitä voi tiedustella paikalliselta roskakuskilta.

Seuraavalla viikolla ex-asukkaiden käytännönpilat jatkuvat. Haen pyyhkeitä pikku huoneesta, jossa on boileri. Lapseni sanoo, ettei viitsi tulla huoneeseen pidemmälle, kun lattialla on niin roskaista. ”Kun siellä on niin paljon sitä rotanmyrkkyä.”

What???!!! Katson jalkoihini ja nurkkaan on kipattu iso kasa sinisiä pellettejä, rotanmyrkkyäpä hyvinkin. Pelletit ovat levinneet joka puolelle ja minut valtaa hetkellinen paniikki. Mietin kuumeisesti, olenko antanut puolitoistavuotiaan tulla huoneeseen. En muista. Hän näyttää kuitenkin olevan elossa, joten kovin monta pellettiä suuhun ei ole voinut mennä. Siivoan koko talon.

Illalla, kun menen nukkumaan, mieleeni hiipii ajatus. Rotanmyrkylle on varmastikin ollut syy. Talossa on siis ollut rottia tai hiiriä. Mies on työmatkalla, joten olen yksin. Jos hiiri tulee, on minun metsästettävä se päiviltä. Päätän, etten olekaan vielä kovin väsynyt, menen alakertaan ja kaadan itselleni ison lasin viiniä. Saatan olla alkoholisti parin kuukauden päästä, ja te tiedätte syyn.

Vastasyntynyt vasikka saa imetysopetusta. Kuka olisi arvannut, että eläimetkin tarvitsevat ohjausta?