Olemme nyt olleet täällä yli kolme viikkoa ja tänään alkaa tuntua siltä, että jokainen kivi lähirannalla on nähty. Naapurin koirakaan ei enää vaivaudu haukkumaan, kun ohitamme heidän talonsa. Päätämme viedä lapset paikalliseen äiti ja lapsi -ryhmään. Ehkäpä myös minä saan jonkinlaisia aikuiskontakteja. Vaikka lasten ja miehen kanssa puuhailu on ihan kivaa, alkaa samojen naamojen katselu vähitellen kyllästyttää.
Kun ystäväni Suomesta tuli tänne viime viikolla, odotin suurin piirtein bilevaatteet päällä (saappaiden sijaan minulla oli tennarit), että pääsisin edes paikalliseen pubiin käymään. Valitettavasti se ihminen, jonka kanssa otimme vapaapäivän töistä, että pääsisimme museoon, ja päädyimme massiiviselle 14 pubia sisältävälle pubikierrokselle, oli kadonnut. Kaveri treenasi maratonille, eikä ollut halukas notkumaan homeelle haisevissa pubeissa. Pienen taivuttelun (lue: marttyyrikohtauksen. ”Et voi tehdä tätä minulle! En ikinä pääse minnekään! Tulen hulluksi kotona!”) jälkeen, hän kuitenkin lähti kanssani ulos.
Joka tapauksessa, ehkä olisi aika lopettaa viattomien ihmisten vainoaminen ja etsiä kavereita, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä. En tosin elättele suuria toiveita, aiemmat kokemukseni äiti-lapsi-ryhmistä eivät ole olleet kovin rohkaisevia. Mutta saanpahan ainakin puhua muille kuin miehelleni. Pelkään, että minusta tulee tätä menoa muuten aivan järjettömän tylsä. ”Mitä kuuluu?” ”Tänään traktori meni talon ohi kolme kertaa, vaikka normaalisti se menee vain kaksi kertaa, ajattele! Mieletöntä!”
Ensimmäinen asia, jonka näen lapsiryhmässä, on vauva, joka konttailee hiekkalaatikossa ilman kenkiä. Siis sukkasillaan. Minua naurattaa, koska tämä on niin tyypillisen irlantilaista. On ihan normaalia nähdä vauvoja vaunuissa keskellä talvea ilman kenkiä tai edes sukkia. Ilmeisesti heille kerääntyy tällä tavalla paljon kylmänkestävyyttä lisäävää ruskeaa rasvaa, sillä sama trendi jatkuu aikuisena. Lenkkeilijät hilpaisevat ulos shortseissa, vaikka suomalaisella olisi pallit huurussa nanosekunnissa.
Yhä vielä mieheni unohtaa, että Suomessa ei voi mennä ulos ilman takkia keskellä talvea. Ostoskeskuksessa on ajettava ihan oven viereen, koska herran takki on taas unohtunut naulakkoon. Ja jos mies lähtee viihteelle, on hän useampaan otteeseen palaillut kotiin ilman palttoota. Jos joskus näette otsikon ”Irlantilaismies paleltui kuoliaaksi pääkaupunkiseudulla”, jep, todennäköisesti olen leski.
Äiti-lapsi-ryhmä osoittautuu mielenkiintoiseksi kokemukseksi. On näet niin, että paikka jossa asumme, Louisburgh, on erittäin suosittu surffaajien keskuudessa. Tapaan ryhmässä komean surffiopettajan, jonka nimi on Elvis. Ihan oikeasti. Paikalla on myös ex-surffaritypy, joka päätti päivän varoitusajalla muuttaa Louisburghiin Pohjois-Irlannista. Hän on ex-surffari, koska melko nopealla tahdilla hän onnistui hankkiutumaan raskaaksi ja on nyt söpön pojan äiti. Kuulemma aika ei riitä surffaamiseen enää. Lisäksi paikalla on joukko muita äitejä, joiden kanssa en ehdi vielä jutella sekä ryhmän vetäjä, joka on kahdeksan lapsen äiti. Menen varmasti myös ensi viikolla, aina tämä puiden halailun voittaa.
Uusi lukija ilmottautuu! Ihanaa lukea muiden "holmoista" Irlantilaisista puolisoista :D Itse asumme Maynoothin kylassa Kildaressa, 6 vuotta Irlannissa asumista takana...talo ei onneksi haise homeelle mutta vessan kaksi hanaa saavat yha raivon partaalle.
VastaaPoistaT. Ansku
Tervetuloa seuraamaan menoa!
PoistaIrlantilaisten pukeutuminen kyllä jaksaa minuakin ihmetyttää. Ovat ilmeisesti niin karaistuneita, että eivät tunne kylmää. Ympäri vuoden pojan jalkpallovalmentaja on ulkona t-paidassa. Kerran talven aikana pisti hupparin päälleen. Piti ihan käydä kysymässä, että onko sulla ihan oikeasti kylmä?
VastaaPoistaMinusta ei olisi asumaan pieneen kylään. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni, vaikka en olisi heidän kanssaan missään tekemisissä. Näitä postauksia on kiva lukea. Hyvin osaat analysoida kansan luonteen! Ps. Oma mieheni söi Suomessa -20 pakkasessa ulkona jäätelöä ja ihmetteli, kun ihmiset häntä tuijotti. Miksiköhän?
Minulta kysytään joka kerran, kun valitan työpaikan kylmyydestä, miten voi olla mahdollista että Suomesta kotoisin oleva potee kylmää! Murisen aina, että Suomessa ulkona on kylmä, sisällä lämmin. Jotkut miehet ovat töissä ympäri vuoden lyhythihaisessa paidassa, kun minä hytisen talvitakki päällä.
VastaaPoistaLasten odotetaan pelaavan joukkuepelejä shortseissa ja t-paidassa talven läpi. Vauvoille laitetaan mieluumin nättiä kuin lämmintä päälle. Outoa porukkaa.
Toivottavasti löydät saman aaltopituuden ihmisiä, ne ovat kalliarvoisia että jaksaa elää. Täytyy samantien tunnustaa, että minä en ole täältä löytänyt, asun pikkupaikkakunnalla. Odotan Suomen-matkaa! Pääsee taas puhumaan jostain vähän pintaa syvemmästä. Tulen muuten paremmin toimeen irkkumiesten kuin naisten kanssa, ainakin keskustelu liikkuu mielenkiintoisimmissa asioissa!
Silhouette, olen usein ihmetellyt juuri tuota mies/naisasiaa, itsekin tulen toimeen paremmin miesten kanssa. Nuorena ja kauniina sitä mietti, että ehkä he kokevat pohjoismaalaiset jonkin sortin kilpailijoiksi, mutta enää tuskin on siitä kyse. Toisaalta, on Suomessakin vaikea saada ystäviä aikuisiällä.
VastaaPoistaVoi olla ilkeää sanoa että irkkunaisilla on vähemmän sanottavaa mistään kuin miehillä, he eivät seuraa uutisia tai ole kiinnostuneet muusta kuin perheestä, kodista, julkkiksista, juoruista...harmitti joskus kun harvoin pääsi lasten ollessa pieniä ulos naisseuraan, ja sitten vaan puhuttiin lapsista ja kodinhoidosta koko aika. Miesten kanssa on varmasti muita aiheita! Naiset ovat kateellisia jos olet nätimpi/laihempi/nuorempi kuin he, tai he ainakin kokevat sen niin. En minä tiedä, aina olen mieluummin miesseurassa täällä!
VastaaPoista