Katolinen kirkko kriiseilee

11. kesäkuuta 2012

Viikonloppumme meni kirkossa, sillä miehen siskon lapsella oli ristiäiset lauantaina ja sunnuntaina osallistuimme miehen tädin muistomessuun. Irlannissa on tapana mennä yhdessä kirkkoon kuolleen vuosipäivänä ja muistella edesmennyttä läheistä.

Olisipa uskovainen isoäitini ollut kuulemassa, kun eräs messuvieras kertoi minulle tavanneensa edellisenä päivänä naisen, joka ”tuntee minut kirkosta”. Minun oli oikein pakko kääntyä anopin puoleen ja kysyä, kuuliko hän nyt varmasti, millainen esimerkillinen kirkossakävijä hänen miniänsä on.

Meillä on ollut täällä tapana kävellä joka sunnuntai lasten kanssa kirkkoon, koska tällaisessa pienessä yhteisössä se on hyvä tapa tutustua ihmisiin. Emme varmasti olisi käyneet siellä joka sunnuntai, ellei saarnaava pappi olisi niin hyvä.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että sen jälkeen, kun pappi julkaisi viikkokirjeessään tutkimustuloksen, jossa suoraviivaisesti todetaan, että suurin osa katolisista olisi valmis muuttamaan kirkon oppeja ja järjestelmiä, tämä hyvä pappi on siirretty syrjään ja tilalle on tuotu kirjava joukko saarnaajia. Viime viikolla paikalle oli raijattu pappi Uudesta-Seelannista asti. Tyyppi oli niin hidas, että ajattelin, ettei viinikarahvi ikinä palaa takaisin pöydälle. Nurkassa oleva vanha ja raihnainen pappikin näytti nukahtaneen tuoliinsa. Jos joku katsoo Father Tediä, niin ajatelkaa sitä juoppoa, joka istuu ja ärisee nojatuolissa, niin saatte kuvan, millainen tämä vanhempi pappi on.

Minä henkilökohtaisesti haluaisin juuri tuollaiselle papille mielellään tunnustaa syntini. ”There, there child, couple of Ave Maria’s and you’ll be grand. Now, you wouldn’t happen to have a bottle of whisky with you dear?”

Irlannin katolinen kirkko on mielenkiintoisessa tilanteessa, sillä vuosien pedofiliaskandaalit ovat järkyttäneet monien uskoa niin pahoin, että kirkko ja sen opit nykyisessä muodossaan eivät enää kiinnosta ihmisiä.

Tietysti Suomeen verrattuna katolinen kirkko elää ja voi hyvin, mutta Irlannin normien mukaan ajatusmaailman muutos on ollut melkoinen. Vielä 40 vuotta sitten kirkko määräsi ja hallitsi kaikkea. Koulutus oli täysin pappien, nunnien ja Christian Brothers -järjestön käsissä.

Oli täysin mahdoton ajatus, että pappi voisi mennä naimisiin. Kun eräs johtava kirkonmies 70-luvulla jäi kiinni siitä, että hänellä oli suhde naisen kanssa ja avioton lapsi, johti se hänen syrjäyttämiseensä ja hänet leimattiin täydelliseksi hylkiöksi. Nyt tehdyn tutkimuksen mukaan 87 prosenttia katolisista on sitä mieltä, että pappien tulisi saada mennä naimisiin.

Ja Sinéad O’Connor raukka, joka julistautui papiksi ja sai kansan vihat niskoilleen. Tänä päivänä hän tuskin herättäisi enää samaa reaktiota. 77 prosenttia on sitä mieltä, että naispappeus tulisi sallia.

Näin luterilaisena tekisi mieli sanoa, että mitäs me oikein sanoimme…Luther varmasti naureskelee partaansa. Kaikki asiat, joita vastaan hän naulasi teesinsä, ovat nyt tapetilla katolisessa uskossa. Muutos on varmasti välttämätön.  

Hienoa olisi, jos katoliset kuitenkin onnistuisivat säilyttämään jotakin vanhaa. Minusta on hienoa, miten kirkko on monille irlantilaiselle ihan tavallinen osa arkea. Jos he tuntevat tarvetta rauhoittumiseen, he menevät hetkeksi kirkkoon. Kirkkojen ovet ovat auki melkein aina. Suomessahan ovia on yleensä turha kolkutella, ne lukitaan heti seremonioiden jälkeen. Ja vaikka ovet olisivat avoinna, kynnys astua kynnyksen yli on huomattavasti suurempi. Suomessa vain himouskovaiset käyvät huvikseen rukoilemassa kirkossa.

Kirkko ilman kattoa.